torstai 30. heinäkuuta 2015

Kevään 2015 opintomatkan matkakertomus vihdoin täällä!


Sukella Istanbulin ihmisvilinään, Kappadokian uhkeisiin kivimaisemiin ja Ankaran yliopiston mäntyjen koristamaan kampukseen tehofuksi Sonjis Laineen kuvailemana.


Sininen Moskeija





















MANA GOES TURKEY


Kolean helmikuun lopulla manalaisia saapui ripotellen seuraamaan miljoonakaupunki Istanbulin vilinää. Matkaa oli odotettu ja suunniteltu pitkään niin Mana ry:n hallituksen kuin muidenkin antropologian opiskelijoiden puolesta. Helsingin yliopistoltakin haettiin avustusta Turkin moninaisen kulttuuriperinteen selvittämistä varten. Tai ainakin muutaman kaupungin, maan kokoa kun on niin vaikea edes käsittää. 

Kun kaikki manalaiset oli majoitettu Chillout Cengo -hostellin kolmikerroksisiin sänkyihin, sai Istanbuliin tutustuminen alkaa. Hostellimme sijaitsi uudemmassa Galatanin kaupunginosassa, jossa väkimassan sekaan mahtui katusoittajia sekä paahdettujen maissien ja kastanjoiden myyjiä. Tämä osa kaupunkia toimittaa liikekeskuksen virkaa, mutta ketjuliikkeiden lomasta löytyi kauniita sivukatuja sekä sateenkaaren värein maalattuja portaikkoja. Tarina niiden taustalla alkaa yhden istanbulilaisen miehen tavoitteesta tehdä kotikaupungistaan värikkäämpi. Sittemmin, viranomaisten puututtua peliin ja toisaalta asukkaiden vastattua tähän useampia portaita maalaten, sateenkaarirappuset on nähty eräänlaisena kannanottona hallinnon toimintamalleja vastaan. 



Euroopan ja Aasian liitoskohtaan sijoittuvaa kulttuurihybridiä täydensi kävelysillan toisella puolella avautuva vanha kaupunki, jossa pääsimme ihailemaan Sinistä Moskeijaa sekä niin kristillisenä kirkkona kuin moskeijana — nyttemmin museona — toiminutta Hagia Sophiaa. Autenttisen kokemuksen parille opiskelijalle tarjosi myös pienempi Uusi Moskeija, jonka sisäpihalle satuimme ainoina turisteina illan viimeisen rukouskutsun aikaan. Päiväretki Prinssisaarille tarjosi jälleen uudenlaisen puolen kaupungista viktoriaanisine rakennuksineen ja hevoskärryineen.


Prince Islands

Ensimmäinen viikonloppu kului Istanbulissa myös Suurella Basaarilla kierrellen ja paikallista tunnelmaa aistien. Erityisen kiinnostavaa oli nähdä ja kuulla paikallisten keskuudessa poliittista kuohuntaa maan nykyisen, konservatiivisempaan islamiin nojaavan johdon järjestäytymiseen liittyen. Toisaalta näimme mellakkapoliisin päivystävän pääkadulla ja toisaalta keskustelimme anarkistiseen liikkeeseen kuuluvien hostellimme työntekijöiden kanssa. Tuoreet näkökulmat mielessämme varasimme jo tämän tutun hostellimme valmiiksi seuraavalle viikonlopulle ja suuntasimme kohti pitkää yöbussimatkaa.

Sininen moskeija sisältä
Muutaman opiskelijan yöbussi vei maan etelärannikolle, mutta suurin osa heräsi pilviseen aamuun Kappadokian ylängöiltä, Göremen kylästä. Keski-Anatoliassa sijaitseva alue on kuuluisa uniikeista kivi- ja maamuodostelmistaan sekä vulkaaniseen ja pehmeään maaperään kaivetuista luolista. Tiesimme Kappadokian kuuluvan myös Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Perillä maisemat löivät kuitenkin ällikällä, ja äsken bussimatkasta uupunut opiskelijajoukko kiipeilikin pian pitkin taianomaisen näköistä mineraalipitoisten maamuodostumien sekä muinaisten luolien värittämää maisemaa. Kylään ja esimerkiksi sen tunnettuun ulkoilmamuseoon tutustumisen jälkeen rentouduimme traditionaalisessa Hamam-kylpylässä ja pääsimme vihdoin yöpuulle mukavaan, myöskin maamuodostuman rinteeseen kaiverrettuun hostelliimme. 

Halusimme liittää oman kokemuksemme Kappadokiasta laajempaan historialliseen kontekstiin ja päädyimmekin palkkaamaan päiväksi oppaan sekä minibussin, jolla kiertelimme alueen nähtävyyksiä sekä perinteisten ammatinharjoittajien, kuten savitaiteilijoiden työpajoilla. Oppaamme tarjosi taas uudenlaisen kehyksen kulttuuri- ja uskontoperinteiden tarkasteluun syyrialaisena, mutta Turkissa koko elämänsä eläneenä muslimina. Hän kuvaili alueen ja yleisemmin koko Turkin värikästä kulttuurihistoriaa, jonka muotoutumiseen ovat vaikuttaneet eri hallitsijoiden, niin kristittyjen, ottomaanien kuin muslimien valtakaudet. Hienoa oli kokea oppaan innostus jakaa perinnetietoa; hän käänsi meille jopa rukouskutsun säkeitä. 


Göreme

Yksi vaikuttavimmista kokemuksista kiertoajelupäivän aikana oli vierailu yhdessä kristittyjen n. 400-luvun vainojen aikaan rakentamista maanalaisista kaupungeista. Saimme konkreettisesti nähdä erilaisten uskontoperinteiden kamppailun pitkät juuret. Kiinnostavaa olikin pohtia, miten monien eri ideologioiden ja uskontojen yhteentörmäyksistä on edes mahdollista rakentua eheää kansallista identiteettiä. Matkan aikana yhä selkeämmäksi kävi se, kuinka valtava, eriytynyt ja heterogeeninen valtio olikaan kyseessä, niin uskonnollisesta kuin taloudellisesta näkökulmasta. 



Edellinen kävi selväksi matkatessamme jälleen uusiin maisemiin, pääkaupunkiin Ankaraan. Silmän kantamattomiin jokaisessa ilmansuunnassa jatkuvassa kaupungissa liikekeskusten välillä risteili ruuhkainen liikenne. Busseihinkin hypättiin kadulta suoraan vauhdista. Joukkomme ensimmäinen kohde virastotalojen luvatussa kaupungissa oli Etnografinen museo, joskin päädyimme ensin vahingossa kansalliseen taidemuseoon. Kansallisromanttiseen taiteeseen sekä modernimpiin suuntauksiin tutustuttuamme pääsimme lukemaan ja näkemään etnografista tutkimusta ja kulttuuriperinnettä. Kiinnostavaa oli tutustua esimerkiksi basaareilla nähtyjen mattojen ja kankaiden kuvioiden symboliikkaan sekä perinteisten käsityöammattien syntyyn ja merkitykseen.

Ankara

Osan retkikunnasta palatessa Istanbuliin pääsivät loput tutustumaan Ankaran yliopiston valtavaan kampukseen. Sen sijainti istutettujen mäntyjen peittämällä kukkulalla muusta kaupungista erillään yhdessä harmaiden ja kulmikkaiden modernististen rakennusten kanssa kieli amerikkalaisvaikutteista, ja saimme tietää Yhdysvaltojen sponsoroineen sen rakentamista sodanjälkeisinä vuosina. Historiastaan huolimatta yliopisto on saavuttanut vasemmistolaisen maineen, ja huomasimme sen poliittisesti aktiivisen opiskelijakunnan toteuttavan erilaisia rahankeruuprojekteja sekä mainostavan ahkerasti tulevia mielenosoituksia. Kansainvälisen politiikan laitoksella työskentelevän Agahin ystävällisellä opastuksella pääsimme tutustumaan antropologian laitoksen henkilökuntaan, kampuksen kirjastoon sekä yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tiloihin. Seuraamme liittyi myös Navid, pakolaisuutta Malesiassa ja Turkissa tutkiva iranilainen antropologi. Täytettyämme lautaset paikallisen Unicafen antimilla oli mäntyjen varjostama ruokalan piha mitä mainion paikka keskusteluille muun muassa zarathustralaisuuden ilmenemisestä nykypäivän Iranissa.

Matkan viimeinen viikonloppu vietettiin takaisin Istanbulissa, ja monet olivatkin tehneet itselleen jo tehokkaan suunnitelman kaiken mahdollisen jäljelle jääneen nähtävän läpikäymiseksi. Kävimmekin viimeisinä päivinä niin modernin taiteen museossa, kauppakujien täyttämässä Aasian puoleisessa Istanbulissa, sekä vanhaan kaupunkiin sijoittuvassa Topkapin palatsissa. Palatsissa pääsimme näkemään jopa tuhansien naisten ja eunukkien aikoinaan asuttamat haaremit sekä toisaalta arvokkaiden sekä pyhien aarre-esineiden kokoelmia, joista osa vaikutti jopa jonkinlaisilta pyhiinvaelluskohteilta.

Viimeisenä koko matkaseurueen yhteisenä iltana kokoonnuimme ahmimaan turkkilaisia mezejä. Täydellä vatsalla valmistauduttiin seuraavan päivän kotiinpaluuseen, jonka yllättävästä koittamisesta tietää aina matkan olleen täydellisen onnistunut.


Mana kiittää ja kuittaa. Seuraavaa matkaa odotellessa!

Teksti: Sonjis Laine
Kuvat: matkalaiset

Ihanaa kesää kaikille!

- Maria